• MATTI HELIMO

  • Kasvatustieteiden maisteri
  • 41-vuotta
  • Kahden lapsen isä
  • Tampereen kaupunginvaltuutettu
  • Sivistys- ja kulttuurilautakunnan varapuheenjohtaja
  • OAJ Pirkanmaan puheenjohtaja
  • Pääluottamusmies Opettaja
  • Tahmela

 

 

 

Puolustan koulutusta, kasvatusta, tutkimusta ja sivistystä. Sisäilmaongelmat on ratkaistava.

Edistän lasten&nuorten liikuntaa, urheilua ja kulttuuria. 

Tuen maakuntaan siirtyviä koulutuksen tukipalveluja.

 

 

Sosiaali- ja terveyspalveluiden siirtyessä maakunnille, tulee sivistyspalveluista suurin osa kuntien tehtäviä. Maakunnille siirtyy lasten tärkeitä tukipalveluja, kuten terveydenhoitajat, kuraattorit ja psykologit. Ongelmia tulee ennaltaehkäistä ja välttää kalliit korjaavat toimet.

Sain kutsun Kiinaan luennoimaan suomalaisesta koulutusjärjestelmästä. Arvostus järjestelmäämme sekä suomalaisia opettajia kohtaan on suurta. Toisin kuin Suomi, on Kiina leikannut julkisia menoja, mutta samalla tehnyt merkittäviä lisäpanostuksia koulutukseen. Kiinan kerrottiin viitenä vuonna panostaneen enemmän kuin edeltävänä 60 vuotena yhteensä. Koulutusjärjestelmämme on edelleen paperilla maailman paras, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää sen toimivan käytännössä kuten hienot arvot edellyttäisivät. Suomessa onkin viimeinen hetki herätä ruususen unesta, kun haluamme turvata asemamme kansainvälisessä kilpailussa ja hyvinvointivaltion.

Koulutuspanostusten nykytila tuo mieleen H.C. Andersenin sadun ”Keisarin uudet vaatteet”. Sadussa petkuttajat toivat keisarille uudet hienot vaatteet ja joka ei niitä näkisi olisi typerä ja kykenemätön hoitamaan virkaansa. Petkuttajat ottivat olematonta kangasta kangaspuilta, leikkasivat suurilla saksilla ilmaa ja ompelivat langattomalla neulalla vaatteet joita ei ollut.

 

Satua mukaillen Suomessa petkuttajia ovat eduskuntavaalien alla #koulutuslupaus –kylttien ja tunteisiin vetoavasti itsensä lasten sekä nuorten kanssa kuvauttaneet Kokoomuksen ja Keskustan puheenjohtajat. Kokoomuksen ministeri Grahn-Laasonen julisti: ”Tehdään arvovalinta: ei leikata enää koulutuksesta. Paras investointi tulevaisuuteen on panostus lapsiin, nuoriin ja osaamiseen.” Heti vaalien jälkeen hallitus teki miljardiluokan koulutusleikkaukset.

 

Suomalaisen koulutuksen laatu on heikentynyt. Ministerit hehkuttavat leikkauksiin nähden pieniä panostuksia suurina läpimurtoina. Samalla perusrahoituksen puute ja edelleen voimassa olevat indeksijäädytykset murentavat vuosi vuodelta koulutuksen perustaa.

 

Tällä hallituskaudella varhaiskasvatuksen laatua on heikennetty ryhmäkokoja kasvattamalla, vaikka hallitus puhuu sen tärkeydestä vaikuttavimpana koulutusmuotona. Perusopetuksen ryhmäkokorahat leikattiin ja Pirkanmaallakin opetusryhmien koot ovat räjähdysmäisesti kasvaneet, vaikka opetusta pitäisi yksilöllistää. Vanhemmilta ja opettajilta olen saanut selkeän viestin, että yhtälö on nykyresursseilla monin paikoin mahdoton. Heikoimmat eivät saa tarvitsemaansa tukea, tavanomaiseen tapaan eteneville ei riitä opettajan aikaa eikä lahjakkaille lapsille mahdollistu mielekäs ja motivoiva tekeminen. Hienot kärkihankkeet eivät auta, kun perustaa murennetaan. Kärsijänä on viime kädessä aina lapsi ja maksajana yhteiskunta, korkojen kera.

 

Lukion ammottava rahoitusvaje unohtui Kokoomuksen hehkuttaessa lukion ”uusia vaatteita” (AL 22.4.). Ei kerrottu, että kustannusten noustua valtiontalouden säästötoimet ovat vieneet lukioiden yksikköhinnasta yli 15%. Lukion opettajien mukaan leikkaukset näkyvät mm. soveltavien ja syventävien kurssien karsimisena sekä opetusryhmien koon selvänä kasvuna.

 

Ammatillisen koulutuksen ”uudet vaatteet” esiteltiin reformina, joka uudistaa sen osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi. Työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opinpolkuja, aivan oikein, lisättäisiin. Ennen reformia rahoituksesta kuitenkin leikattiin satoja miljoonia ja sitten palautettiin muutamia kymmeniä. Unohdettiin kasvava tuhansien nuorten joukko, joiden perustiedot ja –taidot eivät riitä siihen, että yritykset voisivat edes ottaa heidät työpaikoille.

 

Ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta on Kataisen, Stubbin (Kok.) ja Sipilän (Kesk.) hallitusten aikana leikattu lähes viidennes. Negatiiviset vaikutukset ovat samoja, kuin 2. asteen koulutuksessa: resurssit opettamiseen ovat pienentyneet, lähiopetus ja erilainen opiskelijan ohjaaminen sekä tuki on vähentynyt. Yliopistojen ja tutkimuksen leikkaukset heikentävät asemaamme kansainvälisessä kilpailussa. On päivänselvää, että Suomi voi menestyä vain korkealla osaamisella.

 

Paluu huipulle lähtee tosiasioiden tunnustamisesta. Sumutuksenomaisten koulutuspoliittisten kaunopuheiden sijaan tarvitaan päätöksiä riittävästä perusrahoituksesta sekä parlamentaarinen, yli hallituskausien ulottuva, koko koulutusjärjestelmää kokonaisvaltaisesti kehittävä ohjelma, johon kaikki eduskuntapuolueet sitoutuvat. Pidetään vaaleissa huoli, että Suomen käy paremmin, kuin keisarille sadussa.

 

 

 

Facebook